HelsinginSanomat uutisoi 3.11., että EU aikoo kokeilla laittomasti alueelleen
pyrkivien ihmisten rajatarkastuksissa mikroilmeiden tunnistamista
valheenpaljastusmenetelmänä. Hanke on todella huolestuttava. Uutisartikkelissa
sen kyseenalaisuus on perusteltu hyvin, ja tarkemmat perusteet löytyvät Antti Tiaisenartikkelista lehden helmikuun 22. päivän numerossa. Mikroilmeiden
tunnistaminen nojautuu Paul Ekmanin 1970-luvulla kehitettyyn kasvonilmeiden mallinnukseen,
jota myös sovelletaan Haaga-Helian hankkimassa myyntilaboratoriossa.
Mallin perustana oleva oletus perustunteiden ja
kasvonilmeiden yleispätevästä yhteydestä edustaa 2300 vuotta vanhaa
aristoteelista tiedekäsitystä. Sen mukaan olion olemus on tunnistettavissa sen
määreiden mukaan. Viisikymmentä vuotta sitten tunteita pyrittiin luokittelemaan
erilaisin perustein, ja Ekmanin tutkimukset ovat osa tätä perinnettä.
Tunneluokitukset ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi. Luokitteluun
uskovat tutkijat ovat kovin eri mieltä siitä, mitä tunnenimikkeitä pitäisi
sisällyttää emootioiden taksonomioihin.Ekman ja Friesen (1972) nimesivät 6 perustunnetta. Richardja Bernice Lazaruksen luokitteluun (1997) sisältyy 15, ja Alan Cowenin ja Darcher
Keltnerin 2017 julkaistussa tutkimuksessa tunneluokkia on 27.
Psyykkisten toimintojen luokittelut sisältävät
samankaltaisen kehityskaaren. Klassinen älykkyystutkimus oletti 1900-luvun
alussa, että kyseessä on yksi ominaisuus. Tilastollisten menetelmien kehitys
synnytti 1930-luvulla faktorimalleja – ensin kahden faktorin mallin, vähän
myöhemmin kuuden, ja kun tultiin 50-luvulle Guilfordin luokitukseen sisältyi
kolmen ulottuvuuden mukaisesti ryhmiteltynä 120 kykyfaktoria.
Mary Ainsworthin luokittelu John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian
kuvaamista ilmiöistä sisälsi aluksi turvallisen, turvattoman ja välttelevän
kiintymystyypin. Myöhemmin hän lisäsi jäsentymättömyysluokan (disorganized). PatriciaCrittendenin dynaamisen kiintymystyylin luokitukseen sisältyy 12
kiintymyskäyttäytymisen strategiaa.
2000-luvun neurotieteellinen tutkimus on kyseenalaistanut luokittelevan
ja yksittäisiin käyttäytymispiirteisiin perustuvan psyykkisten toimintojen
kuvausperinteen. Tunnekokemusten aivokuvantaminen osoittaa, että tunteet ovat
kohdesidonnaisia ja verkottuneita ilmiöitä. Ne ilmentävät ihmisen suhdetta
kohteeseen, johon hän muodostaa toiminnallaan yhteyden.
Yksittäisenkin
toiminnon neuroverkot aktivoivat useita aivoalueita. Verkostoa voidaan
mallintaa koneoppimista soveltamalla, mutta malli rajoittuu vain yksittäisen
toimintaan.
Luke Chang tutkimusryhmineen panivat 121 koehenkilöä
katsomaan vastenmielistä kuvaa. Toiminnallisen magneettikuvauksen tuottaman
tuottamaa tietomassaa mallinnettiin koneoppimisen avulla. Tuotettu malli
ennusti epämiellyttävän tunteen intensiteetin 93 % todennäköisyydellä ja
erotteli sen kipuaistimuksen neuraalisesta projektiosta 92 %
todennäköisyydellä. Epämieluisuuden kokemus verkottui 9 aivoalueelle. Vastenmielisen
kuvan katsominen on varsin rajoittunut toiminta, mutta emotionaalisen
kokemuksen laaja verkottuneisuus kertoo, että tunneprosessit eivät ole
selvärajaisia psyykkisiä tiloja.
Kun Ekman ja Friesen esittelivät eri maissa
kasvokuva-aineistoja, he olivat etukäteen nimenneet 6 perustunnetta, joita he
sitten pyysivät koehenkilönsä tunnistamaan. Heidän löytämänsä yhteydet
kasvonilmeiden ja tunnenimitysten välillä kuvaavat siten tutkimusasetelmalla
etukäteen rajattua ilmeiden tunnistamista arkikielen tunnesanojen avulla.
Asetelmaan sisältyi invarianssi, josta voidaan rakentaa koneoppimista säätelevä
algoritmi. Affectivan myyntilaboratorio osoittaa, että konekin voidaan opettaa
näin yksinkertaisen tunnistamistehtävän toteuttamiseen.
Koneoppimisen suurin vaara on se, että sitä sovelletaan
harkitsemattomasti. Mikroilmeiden luokittelu on Antti Tiaisen artikkelin perusteella
hyvin alkeellista ja edellyttää tiukkaa koejärjestelyä. EU:n kokeiluhanke,
johon myönnettiin 4,5 miljoonaa euroa, on pelottava esimerkki tarttumisesta
tekoälyhypen katteettomiin lupauksiin.
