4.11.2018

Tekoälyä rajatarkastuksiin

HelsinginSanomat uutisoi 3.11., että EU aikoo kokeilla laittomasti alueelleen pyrkivien ihmisten rajatarkastuksissa mikroilmeiden tunnistamista valheenpaljastusmenetelmänä. Hanke on todella huolestuttava. Uutisartikkelissa sen kyseenalaisuus on perusteltu hyvin, ja tarkemmat perusteet löytyvät Antti Tiaisenartikkelista lehden helmikuun 22. päivän numerossa. Mikroilmeiden tunnistaminen nojautuu Paul Ekmanin 1970-luvulla kehitettyyn kasvonilmeiden mallinnukseen, jota myös sovelletaan Haaga-Helian hankkimassa myyntilaboratoriossa.

Mallin perustana oleva oletus perustunteiden ja kasvonilmeiden yleispätevästä yhteydestä edustaa 2300 vuotta vanhaa aristoteelista tiedekäsitystä. Sen mukaan olion olemus on tunnistettavissa sen määreiden mukaan. Viisikymmentä vuotta sitten tunteita pyrittiin luokittelemaan erilaisin perustein, ja Ekmanin tutkimukset ovat osa tätä perinnettä. Tunneluokitukset ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi. Luokitteluun uskovat tutkijat ovat kovin eri mieltä siitä, mitä tunnenimikkeitä pitäisi sisällyttää emootioiden taksonomioihin.Ekman ja Friesen (1972) nimesivät 6 perustunnetta. Richardja Bernice Lazaruksen luokitteluun (1997) sisältyy 15, ja Alan Cowenin ja Darcher Keltnerin 2017 julkaistussa tutkimuksessa tunneluokkia on 27.

Psyykkisten toimintojen luokittelut sisältävät samankaltaisen kehityskaaren. Klassinen älykkyystutkimus oletti 1900-luvun alussa, että kyseessä on yksi ominaisuus. Tilastollisten menetelmien kehitys synnytti 1930-luvulla faktorimalleja – ensin kahden faktorin mallin, vähän myöhemmin kuuden, ja kun tultiin 50-luvulle Guilfordin luokitukseen sisältyi kolmen ulottuvuuden mukaisesti ryhmiteltynä 120 kykyfaktoria.

Mary Ainsworthin luokittelu John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian kuvaamista ilmiöistä sisälsi aluksi turvallisen, turvattoman ja välttelevän kiintymystyypin. Myöhemmin hän lisäsi jäsentymättömyysluokan (disorganized). PatriciaCrittendenin dynaamisen kiintymystyylin luokitukseen sisältyy 12 kiintymyskäyttäytymisen strategiaa.

2000-luvun neurotieteellinen tutkimus on kyseenalaistanut luokittelevan ja yksittäisiin käyttäytymispiirteisiin perustuvan psyykkisten toimintojen kuvausperinteen. Tunnekokemusten aivokuvantaminen osoittaa, että tunteet ovat kohdesidonnaisia ja verkottuneita ilmiöitä. Ne ilmentävät ihmisen suhdetta kohteeseen, johon hän muodostaa toiminnallaan yhteyden. 

Yksittäisenkin toiminnon neuroverkot aktivoivat useita aivoalueita. Verkostoa voidaan mallintaa koneoppimista soveltamalla, mutta malli rajoittuu vain yksittäisen toimintaan.
Luke Chang tutkimusryhmineen panivat 121 koehenkilöä katsomaan vastenmielistä kuvaa. Toiminnallisen magneettikuvauksen tuottaman tuottamaa tietomassaa mallinnettiin koneoppimisen avulla. Tuotettu malli ennusti epämiellyttävän tunteen intensiteetin 93 % todennäköisyydellä ja erotteli sen kipuaistimuksen neuraalisesta projektiosta 92 % todennäköisyydellä. Epämieluisuuden kokemus verkottui 9 aivoalueelle. Vastenmielisen kuvan katsominen on varsin rajoittunut toiminta, mutta emotionaalisen kokemuksen laaja verkottuneisuus kertoo, että tunneprosessit eivät ole selvärajaisia psyykkisiä tiloja.

Kun Ekman ja Friesen esittelivät eri maissa kasvokuva-aineistoja, he olivat etukäteen nimenneet 6 perustunnetta, joita he sitten pyysivät koehenkilönsä tunnistamaan. Heidän löytämänsä yhteydet kasvonilmeiden ja tunnenimitysten välillä kuvaavat siten tutkimusasetelmalla etukäteen rajattua ilmeiden tunnistamista arkikielen tunnesanojen avulla. Asetelmaan sisältyi invarianssi, josta voidaan rakentaa koneoppimista säätelevä algoritmi. Affectivan myyntilaboratorio osoittaa, että konekin voidaan opettaa näin yksinkertaisen tunnistamistehtävän toteuttamiseen.

Koneoppimisen suurin vaara on se, että sitä sovelletaan harkitsemattomasti. Mikroilmeiden luokittelu on Antti Tiaisen artikkelin perusteella hyvin alkeellista ja edellyttää tiukkaa koejärjestelyä. EU:n kokeiluhanke, johon myönnettiin 4,5 miljoonaa euroa, on pelottava esimerkki tarttumisesta tekoälyhypen katteettomiin lupauksiin.

29.10.2018

Myyntityön opiskelua tekoälyn avulla

Helsingin Sanomien tiedesivulla 29.10. on juttu Haaga-Helian hankkimasta myyntilaboratoriosta, jonka avulla opiskelijaa autetaan tunnistamaan ostajan suhtautumista myyntipuheeseen.
Ostajan kasvonilmeet kuvataan videolla, ja tekoälyohjelma koostaa palautteen ostajan todennäköisestä tunteista ja niiden vaihteluista kasvojen pienten liikkeiden perusteella. Tällä hetkellä ohjelma tunnistaa ilmeiden nojalla seitsemän tunnetta. Ne ovat iloinen, vihainen, hämmästynyt, surullinen, tyytymätön, inhoava ja pelokas.

Älykkäät koneet innostavat meitä, vaikka niiden toiminta on vielä kovin primitiivistä. Tunteet ilmentävät ihmisen suhtautumista kohteeseen.  Seitsemän tunneluokkaa on karkea ja sattumanvarainen luokittelu. Ohjelma jäljittää tunnetilan kasvonilmeiden perusteella, mutta ei pysty antamaan mitään viitettä siitä, mihin tunne mahdollisesti liittyy. 

Myyjän toiminta on kohteellista. Hän yrittää saada myyntipuheensa avulla ostajan ostamaan jonkin tuotteen tai palvelun. Ostaja suhtautuu toisaalta tuotteeseen, toisaalta sen myyjään ja vielä myyntitilanteeseenkin. Toimiakseen asiakaslähtöisesti myyjän pitäisi päästä perille näistä kolmesta toisiinsa kietoutuvasta asiasta. Asiakkaan kasvoilta kuvastuva tunne voi ilmentää hänen suhtautumistaan tuotteeseen. Se on molemminpuolisessa suhteessa myyjän toimintaan. Jos ostajalla ei ole tarvetta tai halua tuotteen omistamiseen, hän voi kokea myyjän tyrkyttävänä. Hänellä voi olla epäilyksiä tuotteen laadun suhteen, jolloin hän suhtautuu myyjään varauksellisesti.

Myyntitilanne saattaa olla ostajalle kiusallinen tai epämukava. Vaatteita sovittaessaan joutuu katsomaan itseään peilistä, ja kriittinen suhtautuminen omana ulkonäköön sijoittuu helposti myyjän arvioivaan katseeseen. Elektroniikkaliikkeen valikoima tuntuu pökerryttävältä, jolloin se kuinka suhtautuu omaan avuttomuuden kokemukseen, sävyttää ostotapahtumaa ja suhdetta vieressä seisovaan myyjään.

Taitava myyjä pyrkii ensimmäiseksi saamaan kuvaa ostajan tarpeesta, siis tuotteen mahdollisesta käyttöarvosta asiakkaalle. Yhteys myyjän ja ostajan välillä kehittyy tässä asiakaslähtöisessä haastattelussa, jonka etenemisen tempon asiakas ratkaisee. Taitava myyjä on kärsivällinen ja suhtautuu ostajan neuvottomuuteen, epäilyksiin tai avuttomuuteen hienotunteisesti. Osuva, ystävällismielinen huumori voi vapauttaa vuorovaikutusta, mutta vilpitön kiinnostus ostajan näkökulmaan on ilman höysteitäkin luottamuksen syntymisen tärkein voima. Kun ostaja tuntee, että myyjä auttaa häntä ostopäätöksen tekemisessä, se sävyttää ostajan kokemusta sekä tuotteesta että sen myyjästä. Onnistuneen myyntitapahtuman päättyessä ostaja tuntee tehneensä hyvät kaupat.

Myyntitapahtumaan sisältyvä tunteiden kirjo on yksilöllisisyydessään ja kontekstisidonnaisuudessaan käytännössä rajaton. On varmasti hyödyllistä, että myynnin opiskelija oppii palautteen avulla pohtimaan asiakkaan suhtautumista havainnoimalla tämän sanatonta viestintää. Seitsemän tunneluokkaa, jotka tekoälyohjelman algoritmi tunnistaa, jättävät kuitenkin tunteiden kohteet puuttumaan palautteesta. Niinpä opetustilanteessa joudutaan miettimään, viittaako asiakkaan lievä inhon ilme siihen, mitä myyjä on sanonut, vai siihen, millaisen päätelmän asiakas on tehnyt myyjän asennoitumisesta häntä kohtaan, vai siihen ettei asiakas ylipäätään halua olla myyntitilanteessa ja toivoo, että myyjä sulkisi suunsa.

22.9.2018

Sijaishuollon kriisi


Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia julkisti 3.7.2018 raportin koulukoti Pohjolakodin tiloihin ja toimintatapoihin tämän vuoden huhtikuussa kohdistuneesta tarkastuksesta. Oulussa ilmestyvä sanomalehti Kaleva kirjoitti apulaisoikeusasiamiehen määräämästä tarkastuskäynnistä ja sen raportista 26.8. ja valtakunnallinen media uutisoi asian pari päivää myöhemmin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaati 6.9. hallitukselta välittömiä toimenpiteitä laittomien käytäntöjen vuoksi ja edellytti, että kaikkia Suomen 7 koulukodissa olevat lapset tulee kuulla.

Raportti ja lapsiasiavaltuutetun kannanotto ovat avanneet laajan keskustelun lastensuojelun valvonnan hajanaisuudesta ja sijoitettujen lasten ja nuorten olosuhteista. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja oli lähes 18000, ja heistä laitoksiin lähes 7000. (Lastensuojelun tilastoraportti 2017). Ongelmalliset käytännöt tuskin rajoittuvat pelkästään koulukoteihin.

Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimuspäällikkö Elina Pekkarinen kirjoittivat 19.9. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla erittäin hyvän katsauksen sijaishuollon järjestämisen ongelmista ja valvonnan riittämättömyydestä. He toteavat:

Sijoitetut nuoret kokevat usein, ettei heitä ole kohdattu, kuultu ja ymmärretty. Muhoksen tarkastuksessa kuultiin nuorten kokemuksia, ja ne yllättivät jopa laitoksen joh­tajan.
Tämän ymmärtäminen voi olla tärkein asia, jolla konkreettisia parannuksia saadaan aikaan.
Nuorten kokemusten kuuleminen edustaa uutta valvontakulttuuria, jonka vahvistamista on toivottu pitkään. Sijoitettuja lapsia pitää haastatella systemaattisesti heidän hyvinvointinsa selvittämiseksi. Pysähtyminen lasten kokemusten äärelle sopii keskeiseksi työvälineeksi kaikessa lastensuojelutyössä.
  
Peruspalveluministeri Annika Saarikko esitteli valtiovallan toimenpiteitä 20.9. esityksessään ”Lastensuojelu ja sijaishuolto muutoksessa”. Helsingin Sanomat (painettu lehti 21.9.) tiivisti ministerin valvontaa ja lasten kuulemista koskevat näkökohdat:

Samalla sijaishuollon valvontaa vahvistetaan lisähenkilöstöllä ja uudella valvontamallilla, jota on kehitetty yhdeksässä maakunnassa. Saarikko aikoo ehdottaa lisähenkilöstön palkkaamiseen lisää varoja jo vuoden 2019 talousarvioesitykseen. Samalla sijaishuollon valvonta määritellään valvontaviranomaisten keskeiseksi tehtäväksi vuonna 2019. 
Lisäksi lasten kuulemista aiotaan kehittää siten, että valvontaa tekevälle viranomaiselle tai sosiaalityöntekijällä on käytettävissään selkeä malli ja lomake lasten kuulemiseksi.

Ministerin esityksen dioissa asia on ilmaistu laajemmin lastensuojelun valtakunnallisen kehittämistyön kontekstissa. Sijaishuollon laatukriteerit valmistuvat syksyllä 2018. Ne tulevat osaksi lastensuojelun laatusuositusta. Molemmat on valmisteltu lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE-hanke). Niiden käyttöönottoa vahvistavat syksyllä valmistuva Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja palvelukokemuksista. Sen perusteella myös sosiaalityöntekijän tueksi lapsen kuulemisessa laaditaan lomakkeistoa.

Julkisella hallinnolla on epäkiitollinen - kenties mahdoton - tehtävä, kun se pyrkii ratkaisemaan palvelujärjestelmän heikosta resurssoinnista ja niiden laajan yksityistämisen seurauksena ilmenevistä kriisitapauksista. Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, joka on tutkinut 1940-1980-luvuilla koulukodeissa kaltoin kohdeltuja, sanoo, että Pohjolakodin epäasialliset käytännöt ovat vain ”pieni jäävuoren huippu”.  Olen samaa mieltä. Kuntien ylläpitämänä ja ostamana toimintana sijaishuolto kaikissa muodoissaan on aliresurssoitua. Sen ohella palvelua tuottavilla toimijoilla ja sitä valvovilla kunnan viranhaltijoilla ei ole riittävästi koulutusta asiakasnäkökulmaa tavoittavan työotteen toteuttamiseen. Ministeri Saarikon esitys on hallinnon vastaus Hoikkalan ja Pekkarisen vetoomukseen pysähtyä lasten kokemusten äärelle: sosiaalityöntekijät ohjeistetaan kuulemaan nuorta selkeän mallin ja lomakkeiston avulla. Asiakaslähtöinen työote on vaihtunut työntekijälähtöiseksi.