Sijaishuollon kriisi

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia julkisti 3.7.2018 raportin koulukoti Pohjolakodin tiloihin ja toimintatapoihin tämän vuoden huhtikuussa kohdistuneesta tarkastuksesta. Oulussa ilmestyvä sanomalehti Kaleva kirjoitti apulaisoikeusasiamiehen määräämästä tarkastuskäynnistä ja sen raportista 26.8. ja valtakunnallinen media uutisoi asian pari päivää myöhemmin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaati 6.9. hallitukselta välittömiä toimenpiteitä laittomien käytäntöjen vuoksi ja edellytti, että kaikkia Suomen 7 koulukodissa olevat lapset tulee kuulla.

Raportti ja lapsiasiavaltuutetun kannanotto ovat avanneet laajan keskustelun lastensuojelun valvonnan hajanaisuudesta ja sijoitettujen lasten ja nuorten olosuhteista. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja oli lähes 18000, ja heistä laitoksiin lähes 7000. (Lastensuojelun tilastoraportti 2017). Ongelmalliset käytännöt tuskin rajoittuvat pelkästään koulukoteihin.

Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimuspäällikkö Elina Pekkarinen kirjoittivat 19.9. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla erittäin hyvän katsauksen sijaishuollon järjestämisen ongelmista ja valvonnan riittämättömyydestä. He toteavat:

Sijoitetut nuoret kokevat usein, ettei heitä ole kohdattu, kuultu ja ymmärretty. Muhoksen tarkastuksessa kuultiin nuorten kokemuksia, ja ne yllättivät jopa laitoksen joh­tajan.

Tämän ymmärtäminen voi olla tärkein asia, jolla konkreettisia parannuksia saadaan aikaan.

Nuorten kokemusten kuuleminen edustaa uutta valvontakulttuuria, jonka vahvistamista on toivottu pitkään. Sijoitettuja lapsia pitää haastatella systemaattisesti heidän hyvinvointinsa selvittämiseksi. Pysähtyminen lasten kokemusten äärelle sopii keskeiseksi työvälineeksi kaikessa lastensuojelutyössä.

  

Peruspalveluministeri Annika Saarikko esitteli valtiovallan toimenpiteitä 20.9. esityksessään ”Lastensuojelu ja sijaishuolto muutoksessa”. Helsingin Sanomat (painettu lehti 21.9.) tiivisti ministerin valvontaa ja lasten kuulemista koskevat näkökohdat:

Samalla sijaishuollon valvontaa vahvistetaan lisähenkilöstöllä ja uudella valvontamallilla, jota on kehitetty yhdeksässä maakunnassa. Saarikko aikoo ehdottaa lisähenkilöstön palkkaamiseen lisää varoja jo vuoden 2019 talousarvioesitykseen. Samalla sijaishuollon valvonta määritellään valvontaviranomaisten keskeiseksi tehtäväksi vuonna 2019. 

Lisäksi lasten kuulemista aiotaan kehittää siten, että valvontaa tekevälle viranomaiselle tai sosiaalityöntekijällä on käytettävissään selkeä malli ja lomake lasten kuulemiseksi.

Ministerin esityksen dioissa asia on ilmaistu laajemmin lastensuojelun valtakunnallisen kehittämistyön kontekstissa. Sijaishuollon laatukriteerit valmistuvat syksyllä 2018. Ne tulevat osaksi lastensuojelun laatusuositusta. Molemmat on valmisteltu lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE-hanke). Niiden käyttöönottoa vahvistavat syksyllä valmistuva Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja palvelukokemuksista. Sen perusteella myös sosiaalityöntekijän tueksi lapsen kuulemisessa laaditaan lomakkeistoa.

Julkisella hallinnolla on epäkiitollinen - kenties mahdoton - tehtävä, kun se pyrkii ratkaisemaan palvelujärjestelmän heikosta resurssoinnista ja niiden laajan yksityistämisen seurauksena ilmenevistä kriisitapauksista. Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, joka on tutkinut 1940-1980-luvuilla koulukodeissa kaltoin kohdeltuja, sanoo, että Pohjolakodin epäasialliset käytännöt ovat vain ”pieni jäävuoren huippu”.  Olen samaa mieltä. Kuntien ylläpitämänä ja ostamana toimintana sijaishuolto kaikissa muodoissaan on aliresurssoitua. Sen ohella palvelua tuottavilla toimijoilla ja sitä valvovilla kunnan viranhaltijoilla ei ole riittävästi koulutusta asiakasnäkökulmaa tavoittavan työotteen toteuttamiseen. Ministeri Saarikon esitys on hallinnon vastaus Hoikkalan ja Pekkarisen vetoomukseen pysähtyä lasten kokemusten äärelle: sosiaalityöntekijät ohjeistetaan kuulemaan nuorta selkeän mallin ja lomakkeiston avulla. Asiakaslähtöinen työote on vaihtunut työntekijälähtöiseksi.