Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen ja STM:n entinen kansliapäällikkö Kari Puro ehdottavat 18.5. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla perustason sotepalvelujen järjestämisen lähtökohdaksi omalääkäriä, joka työskentelisi yhdessä terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Minua ilahduttaa, että kaksi maamme terveyspolitiikkaa pitkään johtanutta asiantuntijaa esittävät samaa järjestämistapaa, josta kirjoitin tässä blogissa 17.3.
Aamun Helsingin Sanomien etusivulla on uutinen alustavasta sovusta sote-palvelujen järjestämisperiaatteesta: "SOTEN hallintomallin Rinne tarkensi perustuvan itsehallintoalueisiin, joita kutsutaan maakunniksi. Rinteen mukaan julkinen sektori on päävastuussa palvelujen järjestäjänä ja päätuottajana. "
Taas lähdetään uudistamaan hallintorakenteita selvittämättä, millaista terveyden- ja sairaanhoidon käytäntöä hallintomallin pitäisi edistää. Suuriin yksiköihin keskitettyjen palvelujen toimivuudesta on jo kokemusta muun muassa Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnista. Alkuinnostus heijastui uutisoinnissa, jossa painottuivat kustannussäästöt. Tämän vuoden aikana on alkanut myös näkyä uutisia keskitetyn järjestämisen ongelmista.
13.5. Ylen uutissivulla kerrottiin, että asiakkaiden valitukset töykeästä kohtelusta ovat Pohjois-Karjalassa lisääntyneet rajusti. Määrä on edellisvuoteen verratuna kolminkertainen. 20.5. Yle uutisoi, että potilasturvallisuus vaarantui viime kesänä alueen vuodeosastolla ja että yhteispäivystys oli ajoittain alimiehitetty. Oman terveyskeskukseni kokemus on, että keskitetty välinehuolto on johtanut toimituskatkoksiin ja hoitotarvikkeiden laadun heikkenemiseen.
21.5. Ylen sivustolla kerrottiin 60 lääkärin hermostuneen raastaviin työoloihin Etelä-Karjalassa: "Kehnot tilat, täysi vuodeosasto, tietokoneita puuttuu ja jatkuva lääkäripula". Uutisten listaa voisi jatkaa, mutta jo nämä muutamat kuvaavat keskitetyn palvelujärjestelmän hankaluuksia.
On suorastaan raivostuttavaa, että hallitusneuvotteluissa pitäydytään hallintomallissa, joka tosiasiassa syventää sosiaali- ja terveyspalvelujen kriisiä.
